Suomessa syntyy hälyttävän vähän lapsia, ja se on suurin tulevaisuuden uhkakuvamme hyvinvointivaltion perustan säilyttämisen kannalta. On selvää, että ikäluokkien pienentyessä jokaisen lapsen ja nuoren eheäksi aikuiseksi kasvaminen on entistäkin tärkeämpää. Sen lisäksi että on oikein, ja jokaisen ihmisarvon mukaista, että lapsista pidetään huolta, on se myös kohtalon kysymys tulevaisuuden Suomelle.
On tutkittu, että toivottu lapsiluku ei toteudu merkittävällä osalla perheistä. Syitä on varmasti monia, päättäjien tehtävänä on poistaa ne syyt mitä valtion toimesta voidaan poistaa. Työn ja perheen yhteensovittamiseksi tarvitaan paljon nykyistä voimakkaampia tekoja. Lyhennetty työaika – myös molempien vanhempien yhtä aikaa käyttämänä – on saatava normaaliksi tilaksi pienten lasten vanhemmille.
Kotihoitajalle on maksettava lasten hoitamisesta järkevä korvaus, samasta työ on yhtä arvokasta myös euroina, tehtiinpä se päivähoidon piirissä tai kotona. Etenkin pienten lasten kotihoito on edelleen kelpo ratkaisu, ja useimmille perheille toivottu tila. Se on tehtävä mahdolliseksi kaikille.
Riittävä väljyys arjessa ja perheen yhteinen aika, on aivan keskeistä myös perheen kasvamisen kannalta. Yhteiskunnan on varmistettava positiivinen ja kuormitukseltaan kohtuullisen arjen kokemus kaikille perheille, silloin jaksamisen pulmat eivät aiheuta muita ongelmia eikä yksikään toivottu lapsi jää saamatta siksi, että on pelko pärjäämisen puolesta. Jaksamisen kokemus ja luottamus yhteiskunnan tukiverkkoon ovat keskeisiä tekijöitä perhekoon suunnittelussa.
Perheiden palveluissa äidit ja isät ja heidän parisuhteensa on nostettava keskiöön. Liian moni perhe hajoaa lasten ollessa aivan pieniä. Sen hinta on kallis niin osapuolille itselleen kuin koko yhteiskunnalle. Vaikka joskus onkin tilanteita, joissa ero on kaikille paras ratkaisu, on yhteiskunnalla myös paljon vaikuttamisen mahdollisuuksia erotilastojen laskun aikaansaamiseksi.
Lapsista huolehditaan aina parhaiten ja tehokkaimmalla tavalla kun se tehdään vanhempien kautta. Sama ajatus on oltava kantavana myös varhaiskasvatuksen ja myöhemmin koulupolun aikana. Opiskeluhuoltokin on vaikuttavinta silloin kun se onnistutaan tekemään perheen kautta. Varhaiskasvatuksella, koululla ja erilaisilla muilla tukimuodoilla on häviävän pieni vaikutus, jos kotioloja ei pystytä kohentamaan ja tukemaan.